candida

Hiivaa suolistossa, onko se hiivasyndroomaa?

candidaHiivasyndrooma, onko sitä? Koululääketieteessä sitä ei tunnusteta, mutta kansan kielenkäytössä se esiintyy yleisesti edelleen.

Hiivan esiintyminen suolistossa on tavallista. Useimmiten on kyse Candidas albicanshiivasienestä, vaikka myös joidenkin muiden Candidas -lajien esiintyminen on mahdollista. Candidas -sienet ovat yleisimpiä sieniä suolistossa, mutta myös muita lajeja tavataan vähäisessä määrin.

Hiivasientä tavataan terveiden ihmisten ulosteista, ainakin 70 %:lta ihmisistä. Normaalisti suoliston mikrobifloorasta kuitenkin reilusti alle 1 % on hiivasieniä, kun taas yli 99 % bakteereja ja arkkieliöitä.

Niin kauan kun suoli on terve ja sen puolustusmekanismit ovat kunnossa, sienen esiintyminen suolistossa pysyy aisoissa. Tällöin hiivasieni on kuin hyvin käyttäytyvä vieras, siitä ei ole harmia, jos ei kovin hyötyäkään. Jos suoliston puolustusmekanismit kuitenkin pettävät, levittäytyy Candidas albicans hanakasti ja peittoaa alleen heikompia mikrobeja ja aiheuttaa näin laajemman hiivatulehduksen. Tällöin hiivasta on tullut kutsumaton ryöväri, joka tekee tuhoa isännälleen.

Jos siis hiivaa “kuhisee” suolessa, mitä silloin on pielessä?

Hiivasyndrooman historia lyhyesti

Reilu kolmekymmentä vuotta sitten amerikkalainen lääkäri C. Orian Truss esitti, että saasteet, erilaiset lääkkeet (esim. antibiootit) ja epäterveellinen ravitsemus raivaavat tietä suolistossa hiivasienen liikakasvulle vahingoittamalla suoliston tervettä mikrobiflooraa ja puolustusmekanismeja. Hän nimesi teorialle nimeksi Candida hypersensitivity syndrome. Teorian mukaan riehaantunut hiivasieni ottaa ylivallan useissa eri elimissä, varsinkin runsaasti limakalvoa sisältävissä elimissä. Trussia kritisoitiin kovasti siitä, ettei hän huomioinut lainkaan taustalla vaikuttavia altistavia sairauksia. Jo pitkään on tunnettu, että vakava sairaus (esim. vakavan trauman jälkeinen sairaalahoito, HIV -infektio jne.) altistaa potilaan hiiva-infektiolle.

Suomessa hiivasyndroomaa ovat tehneet tunnetuksi erityisesti ravintoasiantuntija, tekniikan tohtori Paula Heinonen ja lääkäri, FT Erkki Anttila, jotka ovat molemmat myös ns. funktionaalisen lääketieteen seuran keulakuvia, ja usein esillä julkisuudessa. Hekin ovat nyttemmin mieluummin käyttäneet dysbioosi -käsitettä, joka kuvaa laajemmin suolen järkkynyttä mikrobiflooran tasapainoa (sisältää myös bakteerien epätasapainon).

Altistavia tekijöitä suoliston hiivasienen liikakasvulle

Hiivasienen liikakasvua kutsutaan kandidoosiksi (eng. Candidosis). Tavallisinta on liikakasvu limakalvoilla, kuten suussa, ruokatorvessa, suolistossa ja vaginassa. Joko suoliston tai koko elimistön vastustuskyvyn heikkeneminen altistaa hiivatulehdukselle.

Hiivatulehdukselle altistavat elämänvaiheet ja sairaudet

Altistavat elämänvaiheet

  1. Vastasyntyneet (erityisesti ennenaikaiset)
  2. Vanhukset
  3. Vaihdevuodet
  4. Raskaus

Altistavat sairaudet

  1. Diabetes
  2. Lisämunuaisen toimintahäiriöt
  3. Yhdenaikaiset infektiot
  4. IBD (Crohnin tauti tai haavainen paksusuolen tulehdus)
  5. Verisyövät
  6. Muut syövät
  7. Vatsan seudun kirurgia
  8. Elinsiirto
  9. Alkoholismi
  10. Vuodehoito
  11. Yleinen heikentynyt vastustuskyky
  12. APECED tai APS type I tai APECS

Altistavat lääkkeet ja lääketieteelliset hoidot

  1. Antibiootit
  2. Kortikosteroidilääkkeet
  3. Immunosuppressiiviset lääkkeet (esim. elinhyljintälääkkeet)
  4. Sytostaatit (solumyrkyt syövän hoidossa)
  5. Sädehoito
  6. Tehohoito
  7. Jatkuvassa käytössä olevat katetrit

Hiivatulehduksille altistavien tekijöiden lista on erittäin pitkä. Listaa lukiessa tulee miettineeksi, että siitä puuttuvat ravinto ja saasteet. Lääkkeet tunnustetaan altistavaksi tekijäksi. Listalta puuttuu myös ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS), jossa on hyvin samanlaiset oireet kuin suoliston hiivasieni-infektiossa. Ainoan olemassa olevan kontrolloidun tutkimuksen mukaan IBS -potilailla ei ole hiivasientä enempää suolistossa kuin terveillä verrokeilla, eikä ole viitteitä että se aiheuttaisi IBS:ää (Middleton et al. 1992).

Hiivasienten on joissakin tutkimuksissa havaittu lisäävän suolen läpäisevyyttä (kts. vuotava suoli). Siten on virinnyt ajatus, olisiko olemassa joukko geneettisesti alttiita ihmisiä, joille Candida albicans- tai jokin muu hiivasieni voisi aiheuttaa suoliston vaurioita erityisen herkästi. Tämä teoria on vielä alustava, ja vaatii lisäselvitystä.

Saasteiden ja ravinnon vaikutuksesta suoliston hiivasieni-infektioiden esiintymiseen ei ole juuri lainkaan tutkimustietoa.

Hoito

Hiivainfektion hoidossa käytetään nystatiini- ja/tai flukonatsoli -sienilääkettä. Niiden lisäksi on näyttöä probioottien roolista.

Probiootit

Ennenaikaisilla vauvoilla tehdyssä tutkimuksessa probioottilisä (Lactobacillus casei rhamnosus) 12 kk ajan vähensi merkittävästi Candida-hiivasienen kasvua (Manzoni et al. 2006).  Myös L.reuterin on havaittu olevan tehokas hiivasienen kasvun estossa (Romeo et al. 2011). Tässä Romeon tutkimuksessa probiootit estivät myös sepsistä ja neurologisia kehityshäiriöitä vuoden seurannassa!

Vanhuksilla tehdyssä suomalaisessa tutkimuksessa 16 viikon mittainen probioottihoito vähensi suun limakalvojen Candida -kolonisaatiota 32 % (Hatakka et al. 2007). Lisäksi italialaiset tutkijat ovat osoittaneet, että Lactobacillus rhamnosus ja L. paracasei ovat erittäin tehokkaita vähentämään Candida albicans -hiivaa vanhusten ulosteviljelmissä (Verdenelli et al. 2009).

Ruokavalio

Satunnaistettuja ruokavaliotutkimuksia hiivainfektion hoidosta tai estosta ei ilmeisesti ole. Yhdessä vuonna 1989 julkaistussa tapaus-verrokkitutkimuksessa vaginan hiivainfektiota oli enemmän niillä, joiden ravinnossa oli vähäisesti kuitua, runsaasti sokeria ja energiaa (Reed et al. 1989). Vaikka tietoa hiivainfektioiden ehkäisystä ja hoidosta ruokavaliolla on onnettoman vähän, prebioottisesti toimivien kuidun ja hiilihydraattien suosiminen lienee järkevää. Koe-eläintutkimuksessa prebiootit (oligosakkaridit ja inuliini, ns. FODMAP -hiilihydraatit) ovat vähentäneet suoliston kolonisoitumista hiivalla (Buddington et al. 2002). Tällaisia prebioottisesti toimivia hiilihydraatteja on erityisesti hedelmissä, palkokasveissa, kaaleissa, (täysjyvä)viljoissa ja sipuleissa. Tällaiset hiilihydraatit voivat aiheuttaa herkkävatsaisille turvotusta, kipua ja ilmavaivoja (kts. kirjoitukseni FODMAP -hiilihydraateista).

Samoin sokerin ja yksinkertaisten hiilihydraattien välttäminen on järkevää, kuten myös liian energian saannin. Syödyn hiivan määrän (pullan, hiivaleivän jne.) vähentämisestä en löytänyt lainkaan tutkimustietoa, mutta ei vähentämisestä varmaan haittaakaan olisi.

Lopuksi

Jos henkilöllä on hiivaa suolistossa (ulosteessa) yli laboratorioiden viitearvojen, määrätään hoidoksi yleensä sienilääke. Tämän ohella ja jatkossa hiivainfektioille alttiiden henkilöiden lienee järkevää kokeilla pitkäaikaisesti probioottivalmistetta (Lactobacillus rhamnosus tai reuteri). Runsaasti kuitua ja paksusuolessa fermentoituvia hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio on teoriassa myös eduksi ja sokeri ja höttöhiilarit haitaksi, mutta tutkimusnäyttöä asiasta ei ole. Edellä mainittujen altistavien tekijöiden kunnollinen hoitaminen ja mahdollisuuksien mukaan poistaminen on myös tärkeää, ja erityisesti kannattaa pitää mielessä piilevän altistavan sairauden mahdollisuus taudin aiheuttajana.

Pääasiallinen lähde

Schultze & Sonnenborn: Yeasts in the Gut: From Commensals  to Infectious Agents. Dtsch Arztebl Int. 2009 December; 106(51-52): 837–842

Tämä kirjoitus on julkaistu alun perin Pronutritionist-sivustolla. Pääset lukemaan kirjoitusta ja aiheesta käytyä keskustelua tästä linkistä.

 

 

,