Määritelmä

Dyspepsia on yksinkertaisesti ylävatsavaiva. Se oireilee ylävatsakipuna, epämiellyttävänä tunteena ylävatsan alueella, vatsan tuntumisena liian täydeltä, aikainen kylläisyyden tunne, vatsan turvotus, röyhtäily ja pahoinvointi.

Dyspepsia voi olla oire jostain ruoansulatuskanavan sairaudesta, kuten refluksitaudista, mahahaavasta, mahasyövästä, sappikivitaudista ja haimasairaudesta. Myös hoitamaton keliakia tai laktoosi-intoleranssi voi oireilla ylävatsavaivoilla.

Termiä toiminnallinen dyspepsia käytetään silloin kun mitään elimellistä syytä oireille ei löydetä. Elimellinen ylävatsavaiva on kyseessä silloin, kun sen aiheuttaa refluksitauti, vatsahaava, syöpä tai helikobakteeri.

Esiintyvyys ja syyt

Maailmanlaajuisesti diagnosoimattomien dyspepsiapotilaiden määrää ei tarkkaan tiedetä, mutta se vaihtelee 7 prosentista 45 prosenttiin riippuen käytetystä määritelmästä ja maantieteellisestä sijainnista. Toisaalta toiminnallisen dyspepsian esiintyvyyden on havaittu vaihtelevan välillä 11–29 %. Sairautta on jonkin verran enemmän naisilla ja psykologisten tekijöiden on ajateltu olevan tässä ensisijainen riskitekijä. Dyspepsia ilmenee ympäristön tai elämäntapojen kuten huonon sosioekonomisen statuksen, tupakoinnin, lisääntyneen kofeiinin saannin ja tulehduskipulääkkeiden käytön seurauksena.

Toiminnallinen dyspepsia voi johtua seuraavista syistä:

1. Motiliteettihäiriöt

a) Mahalaukun liikkuvuuden väheneminen ja hidastunut mahalaukun tyhjeneminen aterioiden jälkeen

b) Mahalaukun huonontunut mukautumiskyky, mikä voi vähentää mahalaukun kykyä laajentua ja näin estää suurien aterioiden nauttimisen (nopea täyttymisen tunne syödessä).

c) Mahalaukun epänormaali sähköinen aktiivisuus, kun sitä mitataan elektrodeilla ylävatsan kohdalta (electrogastrography/EGG).

2. Sisäelinten normaalista poikkeavat tuntoaistimukset

Tutkimuksissa on havaittu, että toiminnallisesta dyspepsiasta kärsivät potilaat ovat normaalia herkempiä mahalaukun venytykselle ja pohjukaissuolen (ohutsuolen alkuosassa) hapon eritykselle. Myös pohjukaissuolen motorinen vaste on vähentynyt. Yliherkkyys mekaaniselle venytykselle aiheuttaa yleensä oireita kuten kipua, laihtumista ja röyhtäilyä, kun taas hapon eritys näyttää aiheuttavan pahoinvointia.

3. Psykologiset tekijät

Epidemiologisissa tutkimuksissa on havaittu, että toiminnallisesta dyspepsiasta kärsivät potilaat kokevat enemmän psykologisia oireita kuten ahdistusta, neuroottisuutta, somatisaatiota ja masennusta kuin terveet. Ylävatsan oireilla voi olla suurempi yhteys psykologisiin kuin fysiologisiin tekijöihin.

Hoito

Toiminnalliseen dyspepsiaan ei ole spesifistä hoitoa vaan hoito riippuu sairauden vaikeusasteesta ja oireista. Hoidon kulmakivenä on saada potilas ymmärtämään oireiden taustalla olevat mekanismit. Lääkityksen lisäksi paremmat ruokailutottumukset sekä elintavat ovat tärkeitä hoitokeinoja.

Ruokavaliossa on tärkeää välttää oireita aiheuttavia ruoka-aineita ja aterioida kiireettömästi. Isot, rasvaiset ateriat sekä kaasua muodostavat ruoka-aineet (ruis, täysjyvävilja yleensä, kaali, lanttu, herneet, pavut, sipuli, paprika) voivat aiheuttaa oireita. Kahvi pahentaa useiden oireita. Tyypillistä sairaudelle on se, että toisinaan potilas voi syödä vapaasti ja toisinaan oireita tuntuu tulevan kaikesta syödystä ruoasta. Jos dyspepsian lisäksi ilmenee ärtyvän suolen oireistoa (alavatsaoireita), ns. FODMAP-rajoituksesta saattaa olla hyötyä.

Dyspepsiaa hoidetaan tavallisimmin protonipumpun estäjillä (PPI -lääkkeillä). Niitä käytetään usein kuuriluonteisesti muutaman viikon ajan, ja niiden teho on melko hyvä erityisesti dyspepsian kanssa yhdenaikaisesti esiintyvään refluksioireeseen (ruuan takaisinvirtaus). Osalle potilaista riittää oireiden lievitykseen myös ns. H₂-salpaajat. Molempia näitä lääkkeitä saa nykyään ilman reseptiä, joten tehon voi kokeilla itse. Mikäli potilaalla on hälytysoireita kuten laihtumista, oksentelua, nielemisvaikeuksia tai verta ulosteessa tai oireet pitkittyvät, on ehdottoman tärkeää hakeutua lääkärin vastaanotolle.

Myös helikobakteerin häädöstä on apua dyspepsiaoireiden lievittämisessä. Huomattavaa on, että reseptillä ja ilman reseptiä saatavat tulehduskipulääkkeet (esim. diklofenaakki, ibuprofeeni, naprokseeni) voivat aiheuttaa itsessään dyspepsiaoireita.

Dyspepsian taustalla voi myös olla ns. hapoton maha. Hapottomaan mahaan ei ole varsinaista ruokavaliota, mutta se kannattaa huomioida ruokavalion suunnittelussa aiheuttamiensa riskien vuoksi (B12-vitamiinin, foolihapon, raudan, sinkin ja kalsiumin puutteen kehittyminen sekä lisääntynyt mahasyövän riski).

Ennuste

Toiminnallista dyspepsiaa ei luokitella sairaudeksi, koska sen vaikeusaste vaihtelee lievästä hyvinkin vaikeaoireiseen. Oireita voidaan lievittää lääkityksellä, ruokavaliolla ja elämäntapamuutoksilla, mutta ei ole todisteita siitä, että se voitaisiin parantaa. Dyspepsia ei ole henkeä uhkaava sairaus, eikä sen siten ole havaittu vaikuttavan kuolleisuutta lisäävästi.

Viralliset diagnostiset kriteerit

Toiminnallisen ummetuksen diagnostiset kriteerit (Rome III):

Ei täytä edellä mainittuja IBS -kriteereitä (!)

Löysiä ulosteita ei tule juuri koskaan ilman ulostuslääkkeitä tai kuitulisiä

Ainakin kaksi seuraavista kohdista täyttyy

ulosteusfrekvenssi korkeintaan kolme kertaa viikossa

kovia tai papanamaisia ulosteita

tunne suolen epätäydellisestä tyhjentymisestä

ulostus vaatii ponnistelua

tunne peräaukon tukkeutumisesta

ulostuksen auttaminen käsin, esim. lantiota ja vatsaa puristelemalla

Oireita on ollut ainakin kolmen kuukauden ajan, ja ne ovat alkaneet vähintään puoli vuotta aiemmin

Toiminnallisen dyspepsian diagnostiset kriteerit (Rooma III)

1. Vähintään yksi seuraavista

Hankala täyttymyksen tunne aterioinnin jälkeen
Nopea kylläisyyden tunteen ilmaantuminen
Ylävatsakipu
Ylävatsan polttava tunne

2. ei merkkejä selittävästä muusta sairaudesta (esim. tähystyksessä)

3. oireet ovat jatkuneen kuukausia

Kaikki kolme kriteerikohtaa tulee täyttyä.

Lopuksi

Koska toiminnallisen dyspepsian esiintyvyys ja vallitsevuus vaihtelevat maantieteellisen sijainnin ja taudin määrityksen mukaan, voi sairauden hoito olla haastavaa. Toiminnallinen dyspepsia on yhteydessä useisiin muihin tiloihin ja sitä pidetään usein psykosomaattisena sairauksena. Tasapainoinen ruokavalio, kuten kohtuulliset annokset ja rasvaisten ruokien välttäminen, riittävä tieto toiminnallisesta dyspepsiasta ja paremmat elintavat ovat tärkeitä tekijöitä toiminnallisen dyspepsian hoidossa. On myös hyvä muistaa, että suolisto-oireet voidaan tulkita ylävatsavaivaksi mm. siksi, että poikittainen paksusuoli on anatomisesti varsin korkealla.

Lue lisää vatsan hoidosta ruokavaliolla uutuskirjastani: Herkän vatsan valinnat. Suolisto kuntoon ruokavaliolla.