Tutkimusryhmämme tutkimus uudenlaisen ruisleivän (low-FODMAP -ruisleipä) vaikutuksista mahasuolikanavan oireisiin ärtyvänsuolen oireyhtymässä (IBS) on julkaistu.
Kysessä oli vuonna 2014 aloitettu ja vuonna 2015 loppuun saatettu satunnaistettu tutkimus, jossa ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsiviä henkilöitä satunnaistettiin sekä tavanomaiselle hapatetulle ruisleivälle että uudella hapattamismenetelmällä valmistetulle vähemmän FODMAP:ja sisältävälle, muutoin samankaltaiselle ruisleivälle. Uudella taikinan hapatusmenetelmällä FODMAP-pitoisuus onnistuttiin alentamaan 74 % alemmalle tasolle (0,4 g/100 g vs. 1,4 g/100 g) kuin mitä se oli vertailun kohteena olleessa tavanomaisessa ruisleivässä.
Sekä tavanomainen että uusi ruisleipä oli tehty samoista jauhoista ja muista leivonta-aineksista, ja ne näyttivät samankaltaisilta pyöreiltä palaleiviltä. Molemmat leivät olivat hapatettuja.
Selvästi vähäisemmästä fruktaanimäärästä huolimatta uudenlaisessa low-FODMAP -ruisleivässä oli kuitua 10,2 g/100 g. Jäljelle jääneet kuidut low-FODMAP -ruisleivässä olivat pääosin arabinoksylaania, selluloosaa ja ligniiniä.
Koehenkilöitä pyydettiin pitämään ruokavalio muutoin samanlaisena kuin tavallisesti koko ruistutkimuksen ajan.
Kyseessä oli neljän viikon sokkoutettu vaihtovuorotutkimus, jossa seurattiin mahasuolikanavan oireita kolmella eri kyselylomakkeella. Lisäksi tutkimuksessa seurattiin kaasun muodostumista suolistoon vetyhengitystestillä sekä suoliston mikrobistoa. Suoliston mikrobianalyysit ovat vielä kesken, eikä niitä siten ole julkaistu tässä tutkimusraportissa. Tutkimuksessa oli 87 henkilöä, joista 14 keskeytti tutkimuksen ennenaikaisesti. Tutkimuksen rahoitti Fazer Leipomot Oy.
Tutkimukseen kuului myös varsinaisen ruisleipätutkimuksen lopettua avoin kokonaisvaltaiseen FODMAP-rajoitukseen perustuva ruokavaliotutkimus, jonka tulokset raportoidaan myöhemmin erillisessä julkaisussa.
Ruistutkimuksen päätuloksina voidaan todeta, että uudella tavalla hapatettu ruisleipä vähensi FODMAP:ien saantia tilastollisesti merkitsevästi. Prosentuaalisesti laskien FODMAP:ien saanti ruisleivistä väheni uuden leivän käytön aikana 73 % (0,6 g/pv vs. 2,21 g/pv, viikot 2-4). Tavanomainen FODMAP:ien saanti koko ruokavaliosta on keskimäärin tasolla 30-50 g/pv, joten isoon kuvaan suhteuttuna kysessä on verraten pieni absoluuttinen muutos. Pohdimme tätä ja tutkimuksen muita löydöksiä artikkelin diskussiossa (loppuosiossa).
Suolistosta hengitykseen erittyvän vetukaasun määrä oli vähäisempää uudella ruisleivällä kuin tavanomaisella ruisleivällä
Suoliston kaasun muodostus oli vähäisempää uuden ruisleivän käytön aikana. Tätä heijastaa yllä olevassa kuvassa ilmoitettu vetykaasun erittyminen hengitykseen. Pienempi FODMAP:ien saanti heijastui myös vähäisempinä vatsakipuina, ilmavaivoina, vatsan kurinana ja vatsakramppeina. Näissä oireissa havaitut muutokset eivät olleet absoluuttisesti kovin suuria, mutta kuitenkin tilastollisesti merkitseviä. Muissa vatsavaivoissa, kuten närästyksessä, ummetuksessa tai ripulissa emme havainneet eroa.
Tutkimuksemme ensisijaisessa mittarissa, kipupainoitteisessa viisi eri oiremittausta yhdistävässä IBS-SSS-kyselyssä, emme havaineet eroa ruisleipäryhmien välillä. Myöskään elämän laadussa emme havainneet eroja tutkimusjaksojen aikana.
Lisäksi huomion arvoista on, että päivittäinen runsas uuden ruisleivän käyttö lisäsi merkittävästi kuidun saantia (6 g/pv) lähtötilanteeseen nähden. Kuidun saanti oli lähtötilanteessa suomalaisille tavanomainen 21 g/pv.
Tulkintani tutkimustuloksista on, että FODMAP-pitoisuuden vähentäminen parantaa ruisleivän siedettävyyttä ja vähentää kaasun muodostusta. Pelkkä tavanomaisen ruisleivän vaihtaminen vain vähän FODMAP:ja sisältävään ruisleipään ei kuitenkaan yksin ratkaise herkkävatsaisten vatsavaivoja. Lisäksi tutkimus osoitti suomalaisten IBS-potilaiden ruokavalion puutteellisen kuidun saannin suositukseen nähden, jonka korjaamisessa vain vähän FODMAP:ja sisältävä uusi ruisleipä voi auttaa. Toki kuidun saannin korjaamiseen kannattaa panostaa ravitsemusterapeutin vastaanotolla yksilöllisesti kullekin sopivin keinoin.
Tutkimuksessa käytetty ruisleipä täyttää Monashin yliopiston vaatimuksen FODMAP-rajoituksen osaksi sopivasta elintarvikkeesta. Monashin tutkijat pitävät low-FODMAP-elintarvikkeen ylärajana 0,3 g FODMAP:ia per syöntikerta (Jane Muir henkilökohtainen tiedonanto 2016). Näin ollen tutkimaamme ruisleipää voisi syödä kaksi siivua kerralla ylittämättä tuota 0,3 g kynnystä.
Tähän tutkimukseen lähtivät vain ne, jotka uskoivat pystyvänsä syömään ruista 4 viikon ajan. Siten tutkimuksen tuloksia ei voi yleistää kaikkiin herkkävatsaisiin, varsinkaan niihin vatsavaivoista kärsiviin, jotka kokevat saavansa hyvin pienistä määristä ruista oireita. Koska emme tutkineet ummetuspainoitteisesta IBS:stä kärsiviä koehenkilöitä, ei tuloksia voi sellaisenaan suoraan yleistää myöskään heihin. Tutkimuksessä käytetty leipä ei luonnollisesti sovi keliaakikoille.
Kiitän lämpimästi tutkimukseen osallistuneita henkilöitä, avustanutta henkilökuntaa ja tutkimusryhmän jäseniä tutkimuksen toteuttamiseen ja julkaisuun myötävaikuttamisesta. Tutkimus on kaikkien saatavilla tiedelehden Alimentary Pharmacology & Therapeutics tiedelehden verkkosivuilla.
Lähde
Laatikainen, R., Koskenpato, J., Hongisto, S.-M., Loponen, J., Poussa, T., Hillilä, M. and Korpela, R. (2016), Randomised clinical trial: low-FODMAP rye bread vs. regular rye bread to relieve the symptoms of irritable bowel syndrome. Alimentary Pharmacology & Therapeutics. doi: 10.1111/apt.13726