Vitamin D. Foods contain vitamin D. Skin absorbs solar UVB radiation and synthesis of vitamin D. Calcium homeostasis and metabolism.

D-vitamiinin asema ärtyvän suolen oireyhtymässä on vielä auki

D-vitamiini pidetään vitamiinina, mutta se on tarkkaan ottaen prehormoni eli kalsitrioli-hormonin esiaste. Sillä on laajat vaikutukset elimistössä,  mahdollisesti mm. matala-asteista tulehdusta vähentävä vaikutus. Nykytietämyksen mukaan IBS:ää leimaa ainakin osalla potilaista suoliston syöttösoluvälitteinen matala tulehdus.

D-vitamiinia on tutkittu jonkin verran tulehduksellisissa suolistosairauksissa (Crohnin taudissa ja haavaisessa koliitissa), mutta tähän saakka ainoan satunnaistetun tutkimuksen mukaan teho jäi Crohnin taudissa epävarmaksi. Hiljattain ilmestyi satunnaistettu tutkimus, jonka mukaan D-vitamiinin käyttöä ärtyvän suolen oireyhtymässä kannattaisi harkita.

Tutkimuksessa satunnaistettiin 90 IBS:stä kärsivää henkilöä joko lumeelle tai D-vitamiinille suun kautta. D-vitamiini annettin kerran kahdessa viikossa annoksella 1250 mcg. Tämä tarkoittaisi joka päivä käytettynä annosta 89 mcg/pv.

Kuuden kuukauden kuluttua D-vitamiinia saaneilla oli tilastollisesti merkitsevästi vähemmän oireita (IBS-SSS) ja parempi elämän laatu. Yksittäisistä oireista vatsakipu, ilmavaivat, vatsan kurina ja turvottelu oli vähäisempää D-vitamiinia saaneilla. Oireet vähenivät riippumatta siitä, oliko D-vitamiinitaso matalalla lähtötilanteessa vai ei.

D-vitamiini ei  kuitenkaan ole ensiapu akuutteihin IBS-oireisiin.  Oireita kuukausi kuukaudelta seurattessa tutkimuksessa havaittiin, että vasta neljäntenä kuukautena D-vitamiiniryhmässä oli selvästi vähemmän oireita. Kaikissa mitatuissa oireissa havaittiin sama ilmiö. Mikään oire ei ollut vähäisempää D-vitamiiniryhmässä ensimmäisen kolmen kuukauden aikana. Jos tämän tutkimuksen tulos voidaan toistaa, niin tulos avaa myös uusia ovia ärtyvän suolen oireyhtymän hoidossa. Myös toinen erillinen satunnaistettu tutkimus osoittaa, että D-vitamiinilla (75 mcg/pv) ei havaita tehoa ensimmäisen kahden kuukauden aikana.

Mm. FODMAP-rajoituksen osalta on ajateltu, että tehon pitäisi tulla 4-6 viikon aikana; jos ei tule, se tuskin tulee myöhemminkään. D-vitamiinitutkimus kuitenkin haastaa tätä ajattelua jossain määrin, ja laittaa ainakin tutkijoille harkintaan pidempien hoitokokeiden tekemisen myös muiden ravintolisien ja ruokavaliohoitojen osalta.

Huomioitavaa tutkimustuloksissa kuitenkin on se, että oireet vähenivät 5-10 yksikköä skaalalla 0-100. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että oireiden vähentyminen oli melko vähäistä. Keskiarvotulosten taakse todennäköisesti piiloutuu niitä, jotka eivät koe mitään hyötyä, ja niitä joilla hyöty on merkittävä.

D-vitamiinin teho ärtyvän suolen oireyhtymässä voisi perustua esimerkiksi siihen, että oireyhtymällä tyypillinen matala-asteinen tulehdus suolen pinnalla mahdollisesti vähenee ja myös suoliston läpäisevyys saattaa vähetä. Tässä tutkimuksessa mahdollista vaikutusmekanismia ei kuitenkaan selvitelty.

Tutkimuksen perusteella annoksen on oltava melko suuri. Suosittelisin tutkimuksen perusteella kokeilemaan 50-80 mcg/pv, eikä mielestäni ole perusteltua ylittää 100 mcg:n eurooppalaista/suomalaista maksimisaantisuositusta. D-vitamiinillakin on haittavaikutuksia, vaikka toisin julkisuudessa usein väitetään. Uuden meta-analyysin mukaan D-vitamiinilisän käyttö lisää melko harvoille ilmaantuvan hyperkalsemian eli liian korkea veren kalsiumpitoisuuden riskiä 54 %. Liian korkea veren kalsiumpitoisuus voi puolestaan lisätä verisuonten ja pehmytkudosten kalkkeutumisriskiä, munuaissairauksia, rytmihäiriöitä ja monia muita sairauksia vuosien saatossa.

Suositan veren D-vitamiinipitoisuuden mittausta kertaalleen vuoden pimeään aikaan (tammi-helmikuussa), mikäli D-vitamiinikokeiluun päädytään. Myös veren kalsiumpitoisuus kannattaisi mitata ainakin kerran, jos kokeilu johtaa jatkuvaan tai jokavuotiseen D-vitamiinin käyttöön mainitulla annoksella. Näin voitaisiin havaita mahdollinen liian suuri veren kalsiumpitoisuus, joka näyttää kehittyvän joka sadannelle D-vitamiinilisän käyttäjälle. Kalsiumlisän samanaikainen käyttö lisää hyperkalsemian riskiä.

Näin päivän lyhetessä ainakin vaikeaoireiset henkilöt voisivat testata, tulisiko tulevasta talvesta oireiden valossa helpompi jos D-vitamiinilisä olisi käytössä annoksella 50-80 mcg/pv vähintään puolisen vuotta. Tätä puoltaa sekin, että IBS-potilaiden D-vitamiinin saanti voi olla vähempää kuin muilla. Meidän ruistutkimuksessa (n=87) D-vitamiinin saanti oli lähtötilanteessa 7,7  mcg/pv, joka on alle minimisuosituksen 10 mcg/pv (julkaisematon tieto ruistutkimuksestamme).

D-vitamiinin vaikutuksista toiminnallisiin vatsavaivoihin, kuten ärtyvän suolen oireyhtymään, kaivataan lisää satunnaistettujen tutkimuksien näyttöä. Suurten D-vitamiiniannosten siedettävyydestä ja tehosta muihin sairauksiin on menossa suuret satunnaistetut tutkimukset, jotka tulevat valaisemaan asiaa lähivuosina monelta kannalta. Mutta jo tässä vaiheessa on mahdollista kokeilla D-vitamiinilisän vaikutusta, kunhan vain edellä mainittuja turvallisuusnäkökohtia ei laiminlyödä.

Lähde

Abbasnezhad, A., Amani, R., Hajiani, E., Alavinejad, P., Cheraghian, B. and Ghadiri, A.  Effect of vitamin D on gastrointestinal symptoms and health-related quality of life in irritable bowel syndrome patients: a randomized double-blind clinical trial. Neurogastroenterol Motil  2016 May 7.

, ,