Toiminnallisten vatsavaivojen ravitsemushoidossa on tapahtunut viime vuosina edistysaskelia. Herkkävatsaisten (ärtyvä suoli, IBS) henkilöiden tiedetään hyötyvän FODMAP-hiilihydraattien rajoittamisesta. Lisäksi gluteenisensitiivisyys ilman keliakiavasta-aineita ja suolinukkamuutoksia tunnustetaan omaksi sairausluokaksi (Sapone et al. Proposed new nomenclature and classification of gluten-related disorders. BMC Medicine 2012, 10:13)
Viimeisen kahden kuukauden aikana kolme arvovaltaista lääketieteen lehteä on julkaissut mielipiteen, pääkirjoituksen ja katsausartikkelin, joissa FODMAP-rajoituksen hyödyt ja gluteenisensitiivisyys tunnustetaan. Nämä lehdet ovat British Medical Journal, American Journal of Gastroenterology ja New England Journal of Medicine.
Näillä kirjoituksilla on käytännön merkitys. Moni kliinistä työtä tekevä erikoislääkäri ja ravitsemusterapeutti ei yleensä muuta hoitokäytäntöjään, ennen kuin tutkimustuloksia voidaan toistaa riittävän monta kertaa, eli vahvistaa tulosten olevan todellisia. Pääkirjoitukset ja kannanotot vaikutusvaltaisimmissa lehdissä ovat yleensä ohjaamassa hoitokäytäntöjä, koska niissä ruoditaan tutkimusnäyttöä kriittisemmin ja laajemmin kuin tutkijoiden omissa tutkimusartikkeleissa.
Tässä muutama näyte näiden lehtien kommenteista:
…These advances will lead to the development of more specific, individualized treatment that is based on the underlying peripheral pathophysiological mechanisms, including dietary recommendations (e.g., gluten or FODMAP exclusion. (NEJM)
Fermentable fructans (carbohydrates present in wheat) may provoke gastrointestinal symptoms in patients with irritable syndrome. Thus, withdrawal of gluten might be inadvertently reducing the ingestions of fructans, which interplay with gut microbiota, gas production and fermentation. (BMJ)
Futrhermore, contemporary reports suggest that fermentable fructans (present in wheat) may result in similar symptoms. Thus, the withdrawal of gluten may inadvertently be reducing the ingestions of fructans that could actually be the offending agent through agent through a machanism of gut microbiota, gas production or fermentation. (Am J Gastroenterology)
Kaikki kolme lehteä siis tunnustavat, että ärtyvän suolen vatsavaivat voivat lievittyä vehnää ja muita viljoja vähentämällä. Samalla ne korostavat, että ärtyvän suolen hoitona käytettävä FODMAP-rajoitus vähentää automaattisesti gluteenin saantia. Mielestäni keskeistä potilailla ja terveydenhuollon ammattilaisille onkin ymmärtää, että FODMAP-hiilihydraattien rajoitus vähentää luontaisesti gluteenin saantia, varsinaista täysin gluteenitonta ruokavaliota ei useinkaan tarvita. Fermentoituvien hiilihydraattien (FODMAP:ien) vaihtaminen kauraan, gluteenittomiin viljoihin, perunaan, riisiin, sitrushedelmiin, marjoihin, banaaniin ja vihanneksiin vähentää oireita ja gluteenin saantia.
Kaikki kolme edellä mainittua tiedelehteä jättävät vielä yhden oireiden aiheuttajan pois laskuista. Viitteellinen tieteellinen näyttö ja käytännön kokemus viittaa siihen, että vehnän lese ja sen sisältämä liukenematon kuitu (selluloosa ja hemiselluloosa) voi aiheuttaa myös vatsan turvottelua ja kipua. Selluloosalle ei ole tekemistä sen paremmin gluteenin kuin FODMAP:ien kanssa.
Ehkä tästä alkaa uusi aikakausi, ja ravitsemusterapian rooli vatsavaivoissa tunnustetaan laajemmn lääkäreidenkin piirissä. Meidän ravitsemusterapeuttien on syytä ryhtyä lisätoimiin ammattitaitomme kohentamiseksi ja FODMAP-tietoisuuden lisäämiseksi terveydenhuollossa. Ravitsemusterapiaan liittyvät odotukset pitää silti malttaa säilyttää realistisina, FODMAP-rajoitus ei auta kaikkia vatsavaivoista kärsiviä.
PS. Gluteenisensitiivisyyden yleisyyttä (prevalenssia) ei tunneta, joten nettikirjoituksien hurjat arvaukset voi jättää omaan arvoonsa
Lähteet
Aziz I, et al. Does gluten sensitivity in the absence of coeliac disease exist? BMJ published 30 November 2012
Camilleri M. Peripheral Mechanisms in Irritable Bowel Syndrome. N Engl J Med 2012; 367:1626-1635
Sanders & Aziz. Editorial: Non-Celiac Wheat Sensitivity: Separating the Wheat from the Chat! The American Journal of Gastroenterology 2012;107:1908-1912