Äskettäin julkaistiin Monashin yliopiston FODMAP-tutkijoiden katsausartikkeli ”Controversies and reality of the FODMAP diet for patients with irritable bowel syndrome.”. Artikkeli on kaikkien ilmaiseksi luettavissa täällä. Poimin tästä artikkelista muutamia mielestäni käytännön hoitotyön kannalta tärkeitä pointteja.
Laktuloosi-ummetuslääke kuuluu FODMAP:eihin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että laktuloosi sopii huonosti ärtyvän suolen oireyhtymään liittyvän ummetuksen hoitoon ja sitä kannattaa useimmiten välttää IBS:ssä. Tutkitusti hyödyllisiä ovat psyllium (isphagula husk), osittain hydrolysoitu guar-kumi ja pellavansiemenet. Chiansiemenet ja kauran kuidusta tehdyt valmisteet (kauralese tai Kaurakuitunen) käyvät mahdollisesti myös, mutta tutkimusnäyttöä niistä ei ole.
Ksylo-oligo-sakkaridit ja isomalto-oligosakkaridit käyttäytyvät FODMAP-hiilihydraattien tapaan, mutta eivät kuulu FODMAP-listaukseen muun muassa siksi, että niihin liittyvä tietomäärä on puutteellista. Olen aiemmin kirjoittanut oluen ja mahdollisesti joidenkin leipätuotteiden sisältämästä arabino-ksylo-oligosakkaridista, ja sen aiheuttamista vatsavaivoista. Näitä aineita ei ole sisällytetty esimerkiksi Monashin low-FODMAP-appiin.
Artikkelissa nimetään myös ksyloosi ja arabinoosi. Nämä ovat epätäydellisesti imeytyviä monosakkarideja, molemmat lisäksi hidastavat sakkaroosin pilkkoutumista ruuansulatuskanavassa (epäsuoria FODMAP:ja). Näitä sokereita elintarvikkeissa on kuitenkin niin vähän, että niillä tuskin on isompaa tekemistä oireiden osalta. Näitä ei kirjoittajien mielestä kuitenkaan pidä käyttää missään nimessä lumelääkkeenä tutkimuksissa, kuten erheellisesti eräässä viime vuonna julkaistussa tutkimuksessa käytettiin.
Pieni osa IBS-potilaista saattaa kärsiä sakkaraasi-isomaltaasi-entsyymin puutteesta. Tämä voi käytännössä tarkoittaa sitä, että tavallinen tärkkelys ja sakkaroosi (”perussokeri”) voi aiheuttaa FODMAP:ien kaltaisia oireita tälle osajoukolle, varsinkin jos annokset ovat suuria syömiskertaa kohden. Asiasta tarvitaan ehdottomasti paljon lisätutkimusta, mutta olen itse käytännön hoitotyössä huomannut pienen osan potilaista sietävän heikosti yleensäkin hiilihydraatteja, jopa banaania ja riisiä, joita yleisesti pidetään vatsalle lempeinä. Saat lisätietoa elintarvikkeiden hiilihydraatti ja sakkaroosi-pitoisuuksista lisää tietoa Finelistä vertaile elintarvikkeita -toiminnolla.
Lukuisista eri syistä johtuen osa potilaista haluaa toteuttaa ja luultavasti pärjääkin osittaisella FODMAP-rajoituksella. Täysimääräiseen FODMAP-rajoitukseen ei tarvitse mennä esimerkiksi silloin, kun kysymyksessä on verrattain lieväoireinen henkilö. Tutkijat ovat nimenneet tällaisen ruokavalion nimellä ” FODMAP gentle diet”. Olen pitänyt itse asiaa esillä useasti, mm. tässä Lääkärilehden artikkelissa ja viimeksi tässä Ylen jutussa ärtyvästä suolesta. Alla olevassa kuvassa Monashin kuvaus osittaisesta FODMAP-rajoituksesta.
Suomessa tuskin on tarpeen maitotuotteita rajoittaa FODMAP:ien vuoksi koska laktoosittomien tuotteiden saanti on erinomainen. Todettakoon, että osittaisesta FODMAP-rajoituksesta ei kuitenkaan ole tieteellistä näyttöä. Lisäksi osittaisen FODMAP-rajoituksen akilleen kantapää on se, että jos kokeilee ainoastaan sitä, ei saa koskaan tietää olisiko täysimääräinen FODMAP-rajoitus tuonut kunnon avun.
FODMAP-rajoitukseen, kuten muihinkin erikoisruokavaliohin, voi liittyä haittavaikutuksia. Pitkäkestoinen FODMAP-rajoitus voi vähentää suoliston mikrobiotan monimuotoisuutta ja terveyttä edistävien bakteerien, bifidobakteerien määrää. Ylenmääräinen sitoutuminen ruokarajoituksiin, ortoreksia, voi muodostua myös ongelmaksi. Vaiva on luonteeltaan aaltoilevaa, ja siksi moni pärjää melko vähäisillä ruokarajoituksilla suoliston tilanteen muuttuessa, syystä tai toisesta, paremmaksi. Ylenmääräinen huomio ja puhe FODMAP:eista voi teoriassa olla ongelmallista perheen myös lapsille, joille suhde ruokaan on vasta kehittymässä. Liika fakkiutuminen ruokavalioon voi myös estää lääkehoitojen tai psykoterapeuttisten hoitojen käyttöä, joista voi myös olla merkittävää apua IBS:ssä.
Tutkijat myös esittävät, että FODMAP-rajoituksen soveltamiseen pitää suhtautua varauksella esimerkiksi lapsilla, vajaaravitsemuksesta ja syömishäiriöistä kärsivillä.
Katsausartikkelissa suositetaan käyttämään ravitsemusterapeuttia FODMAP-ruokavalion suunnittelussa, ja korostetaan tutkimusnäytön tulleen ainoastaan ravitsemusterapeutin ohjauksessa toteutetulla ruokavaliolla. On jossain määrin hämmentävää, miten eri puolilla maailmaa tunnutaan uppoavan samaan ansaan. Potilaille jaetaan vastaanotoilla vain FODMAP-kieltolistoja, ja ohjataan tutustumaan internetin syövereihin*. Tätä on sikäli vaikea ymmärtää, että FODMAP-rajoitus on jokseenkin monimutkainen ruokavalio, ja suojaravintoaineiden ja kuidun puutteellisen saannin riski on ilmeinen. Lisäksi on olemassa ammattikunta, ravitsemusterapeutit, jotka on juuri koulutettu tähän tehtävään**. Artikkelin kirjoittavat tiivistävät:
”Because the optimal delivery of dietary modification like the FODMAP program requires a combination of education in physiology, food composition and identification, reading of food labels, and a dynamic process of restriction then reintroduction, the educative process is an inherent weakness that may potentially lead to markedly varying quality of adherence to the program itself.”
Tämän tieteellisen artikkelin lukemista voi suositella kaikille ravitsemusterapeuteille ja aiheesta lisää tietotaitoa janoaville lääkäreille.
*) Olen aiemmin kirjoittanut kolumnin Apu Terveys -lehteen, jonka nimi on ”Googlaa FODMAP”, sen voi lukea täältä.
**) Ravitsemusterapeuttien tietotaito ärtyvän suolen oireyhtymän ruokavaliohoidon perusteista ja yksityiskohdista saattaa edelleen vaihdella
Lähde
Halmos EP, Gibson PR.Controversies and reality of the FODMAP diet for patients with irritable bowel syndrome.
J Gastroenterol Hepatol. 2019 Mar 8. Luettavissa täällä.