suolisto

IBS-ruokavaliot vähentävät matalaa tulehdusta ärtyvässä suolessa

Ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS) on toiminnallinen vatsavaiva, jonka lopulliset syyt ovat vielä osittain hämärän peitossa. Näyttää kuitenkin entistä vahvemmin siltä, että varsinkin sekamuotoisesta ja ripulipainotteisesta ärtyvästä suolesta kärsivät ovat alttiita matalalle tulehdukselle*. Muutoksia on havaittu havainnoivissa tutkimuksissa että myös uusissa interventiotutkimuksissa.

Matalan (low-grade) ja ilmiselvän (overt) tulehduksen erottaa siitä, että ilmiselvässä tulehduksessa on havaittavissa klassiset tulehdusoireet, kuten suoliston pinnan haavaumat, kuume, verenvuoto suolesta ja kohonnut senkka (lasko), kun taas matalassa tulehduksessa suolen pinta näyttää kamerakuvauksessa (kolonoskopiassa) terveelle, kuumetta, verenvuotoa tai kohonnutta senkkaa ei löydetä. Matalassa tulehduksessa suolen pinnan ja/tai veren tavallista tarkemmat tulehdus- ja immuniteettimittaukset kuitenkin osoittavat tulehduksen merkkejä tai muuta immuunijärjestelmän yliaktivaatiota.

Näyttöä havainnoivista tutkimuksista

Viimeisten kymmenen vuoden aikana on ymmärretty, että histamiinia tuottavien syöttösolujen (mast cells) määrä on lisääntynyt IBS-potilaiden suolistossa. Tämä on osoitettu vakuuttavasti systemoidun kirjallisuuskatsauksen mukaan. Histamiinin aikaansaama yliviritteinen immuuniaktivaatio näyttää siis ilmeiseltä.

Lisäksi toisessa systemoidussa katsauksessa osoitettiin, että IBS-potilailla on alentunut terveyttä edistävän anti-inflammatorisen sytokiinin IL-10:n pitoisuus paksusuolen pinnalla ja haitallisen pro-inflammatorisen TNF-α määrä on suurentunut veressä. Myös lipopolysakkaridin (LPS) eli pro-inflammatorisen endotoksiinin veripitoisuudet ovat koholla ripulipainotteisessa IBS:ssä yksittäisten tutkimusten mukaan.

Näyttöä inteventiotutkimuksista

Juuri ilmestyneessä norjalaisessa tutkimuksessa FODMAP-rajoitus vähensi IBS-potilaiden matalan tulehduksen merkkiaineita veressä sen lisäksi, että oireet vähenivät. IL-6, IL-8 ja TNF-α vähenivät kolmen viikon tutkimuksessa, kaksi ensimmäistä tilastollisesti merkitsevästi. Tutkimuksen kohenkilöitä olivat ripuli- ja sekamuotoisesta IBS:stä kärsivät. Alla oleva kuva esittää IL-6:ssa tapahtuneen muutoksen.

Edelleen FODMAP-rajoitukseen liittyen, kanadalaisessa satunnaistetussa tutkimuksessa havaittiin histamiini-metaboliitin määrän vähentyvän 85 % kun, IBS-potilaat noudattivat FODMAP-rajoitusta 3 viikkoa. Kontrolliruokavaliolla (high-FODMAP diet) muutosta lähtötilanteeseen ei havaittu.

Noin puoli vuotta sitten ilmestyi arvostetussa Gut-tiedelehdessä italialainen tutkimus, jossa toiminnallisia vatsavaivoja viljasta saavia, ns. gluteenisensitiivisiä, henkilöitä laitettiin puoleksi vuodeksi gluteenittomalla ruokavaliolle. Paitsi oireet, niin myös useat matalaa tulehdusta ja suoliston läpäisevyyttä kuvaavat veren merkkiaineet vähenivät veressä. Tutkimuksen puute oli se, että siinä ei ollut kontrolliryhmää.

Histamiinivälitteistä tulehdusta vähentävä antihistamiini ebastiini (20 mg/pv) vähensi 3 kuukautta kestäneessä satunnaistetussa tutkimuksessa (2016) IBS-potilaiden yleis- ja kipuoireita lumetta enemmän. Tämä sopii hyvin sen kanssa, että histamiinia todennäköisesti syntyy enemmän IBS-potilailla enemmän kuin muilla ja anti-histamiini, ainakin ebastiini, voi vähentää histamiinivälitteisiä suolisto-oireita.

Lisäksi aiemmissa pienissä, jo aikakausia sitten tehdyissä, maitoa koskevissa interventiotutkimuksissa on havaittu, että maidosta toiminnallisia vatsavaivoja saavilla havaitaan suoliston immuuniaktiviteetin lisääntymistä, histamiinin erittymisen lisääntymistä vaikka laktoosi-intoleranssi ja varsinainen maitoallergia on suljettu pois. Mainituista tutkimuksista toinen on suomalainen Lea Pellon ym. tutkimus.

Mitä merkitystä tällä on?

Mitä merkitystä matalan tulehduksen vähentymisellä gluteenittoman ja FODMAP-rajoitteiden ruokavalion aikana sitten on? Matala tulehdus sinänsä voi olla usean sairauden taustatekijä.  IL-6 kohonneet veripitoisuudet ovat yhteydessä sydän- ja verisuonisairauksiin systemoidun kirjallisuukatsauksen mukaan. Teoriassa matalan tulehduksen vähentyminen on siis yleisterveyden ja kroonisten vakavien sairauksien ehkäisyn kannalta erinomainen uutinen.

Matalan tulehduksen vähentymistä on myös syytä peilata suolistomikrobeihin. Sekä FODMAP-rajoitus että gluteeniton ruokavalio heikentävät optimaaliseksi ajateltua suolistomikrobistoa**. Erityisesti bifidobakteerien määrä vähenee sekä FODMAP-rajoituksella että gluteenittomalla ruokavaliolla. Molemmilla on kuvattu myös muita epäedullisia muutoksia suoliston mikrobistossa, kuten muiden terveyttä edistävien bakteerien vähentymistä ja epäedullisten lisääntymistä.

tasapaino

Näin ollen kysymys kuuluu: kumpi on pitkäaikaisterveydelle tärkeämpää; matalan tulehduksen väheneminen suoliston pinnalla ja veressä, vai suolistomikrobiston heikkeneminen?

Tähän kysymykseen ei ole vielä vastausta, tarvitaan pitkäkestoisia tutkimuksia. Mutta huomioiden se, että IBS-potilaiden tai keliaakikoiden ennuste vakavien sairauksien tai elämän pituuden näkökulmasta ei tietääkseni ole merkittävästi huonompi kuin verrokkien, voisi ajatella, että suolistomikrobiston epäedulliset muutokset ja matalan tulehduksen hyvät muutokset kuittaavat toisensa päittäin. Mutta tämä on kuitenkin vain mutua, joka on tutkimuksin oikeaksi osoitettava.

Edelleen havainnot matalan tulehduksen läsnäolosta ja sen vaimenemisesta herättävät kysymyksen: voisiko FODMAP-rajoituksen ja ns. anti-inflammatorisen ruokavalion yhdistäminen olla kaikkein paras IBS-potilaille? Tällaisessa ruokavaliossa ravinnon kaikki osa-alueet (proteiini-, rasva-, hedelmä-, kasvis- ja maustevalinnat) tähtäisivät tulehduksen vähentymiseen. Anti-inflammatoria eli matalaa tulehdusta vähentävien ruokia on tutkittu erityisesti kardiometabolisissa sairauksissa, ja olen kirjoittanut näistä tuloksista yhteenvedon täällä.

Lopuksi

Uudet interventiotutkimukset viittaavat siihen, että matala tulehdus ja sen vähentyminen on yksi keskeinen, vaan ei ainoa, tekijä toiminnallisissa vatsavaivoissa. Kaikki interventiotutkimukset ovat kuitenkin vielä laadultaan osittain puutteellisia, ne ovat joko lyhyitä tai kontrolliryhmä ei ole ollut. Lisätutkimusta tarvitaan, jotta toiminnallisissa vatsavaivoissa käytettyjen ruokavalioiden laajat vaikutukset pitkäaikaisterveyteen ymmärretään kunnolla.

Hankalasti oireileville ei liene kahta sanaa siitä mikä on tärkeintä. Oireet on saatava vähenemään.

Oireiden vähentämisessä parhaiten tutkittu hoito on FODMAP-rajoitus, mutta gluteenittomastakin ruokavaliosta on jonkin verran näyttöä.

On hyvä muistaa, että gluteenittoman ruokavalion aikana vähenee samalla myös FODMAP:ien saanti. Sekä FODMAP- että gluteeniton ruokavalio kannattaa toteuttaa siten, että se noudattelee yleisterveellisiä linjoja; siinä on riittävästi sopivaa kuitua, paljon vitamiini- ja polyfenolipitoisia vihanneksia, hedelmiä ja marjoja sekä terveyttä edistäviä rasvoja, pähkinöitä sekä hyviä proteinin lähteitä. Näin tulee varmistetuksi sekä riittävä ravintoaineiden saanti että myös ruokavalion mahdollisimman hyvät terveysvaikutukset pitkällä aikavälillä. FODMAP-rajoitusta kannattaa joka tapauksessa purkaa oireiden sallimissa rajoissa, se vapauttaa sosiaalisissa tilanteissa syömistä ja on mikrobeille luultavasti eduksi.

*) tässä artikkelissa tulehduksella tarkoitetaan ärsytystulehdusta, inflammaatiota, joka ei johdu infektiosta vaan kudosärsytyksestä. Tämä kirjoitus ei siis koske infektioita.

**) Ihmisen optimaalisesta mikrobiomista ei ole vielä vakuttaavaa tutkimusnäyttöä. Paljon on kyllä alustavaa näyttöä koe-eläin ja väestötutkimuksista (ja vielä enemmän puhetta mediassa), mutta isot satunnaistetut hoitokokeet ihmisellä puuttuvat.

Aiheeseen liittyviä aiempia kirjoituksiani:

Anti-inflammatorinen eli tulehdusta vähentävä ruokavalio

Kaikille lisää kuitua. Kuituvalmisteet vertailussa. (täältä löytyy myös IBS:stä kärsivälle sopivat lisäkuidut)

Näissä ruuissa on paljon folaattia (jota puuttuu monesti ärtyvästä suolesta kärsivän ruokavaliosta)

, , , , ,